Sunnuntaihesarin Kirstin ja Torstin kyselypalstalla oli kiintoisa tapaus.
"Hei Torsti. Joskus televisiosta näkee, miten nykyiset levyjukat soittavat vinyylilevyjä nopeasti edestakaisin kädellä liikuttaen. Se on kuulemma "skrätsäystä". Ihmettelen kovasti, miten levyt ja soittimet pysyvät ehjinä. Minua on ainakin varoitettu nimenomaan, ettei neulalla saa naarmutta levyä, ja että muutenkin levysoittimen kanssa tulee olla hyvin varovainen. - Hajonneet levyt? -
Skrätsäämällä todella soitetaan levyjä ikään kuin molempiin suuntiin. Se ei kuitenkaan hajota soitinta tai levyä - jos siis osaa tekniikan. DJ:den käyttämät neulat ja levysoittimet ovat erikoisrakenteisia. Varren täytyy olla jämäkkä. Tärkeintä ei kuitenkaan ole varren paksuus vaan jäykkyys. Se ei saa alkaa väristä tai taipua kovassakaan käsittelyssä. Myös neulan pitää olla erikoisrakenteinen. Kotikäyttöön suunniteltu neula syö levyä ja pomppii, jos levyä pyöritetään väärinpäin. DJ-levysoittimet ovat myös useimmiten rakennettu niin, että niissä on moottori keskellä, joten voimaa ei tarvitse siirtää mekaanisesti. Tällöin lautanen pyörii tasaisemmin ja kontrolloidummin kuin esimerkiksi hihnavetoisessa soittimessa. Tekniikka on tässäkin asiassa kehittynyt: vielä 1980-luvulla skrätsättiin isän ja äidin soul-levyjä aivan tavallisilla levysoittimilla." |
- Torsti tietää. HS 2.10.2005 -
Näinhän sen maallikolle voi selittää. DJ:n työkalut ovat ihan eri laitteita tavallisiin kotikoneisiin verrattuna. Levysoitin painaa ensinnäkin 10 kg. Se ei ole moksiskaan pienistä tärinöistä tai tönäisyistä. Soittimesta löytyy skrätsäystä eli raaputusta varten säätöjä joilla äänivarren ja äänirasian saa optimiasentoon. Äänirasian neula on myös niin jytyä tekoa, että se todella kestää soittoa niin etu- kuin takaperin. Levylautasen ja äänilevyn välissä käytetään erikoisvalmistettua mattoa joka minimoi raaputellessa syntyvän kitkan. Näin levylautanen pyörii eteenpäin silloinkin, kun levy on kädellä pysäytetty tai sitä pyöritetään taaksepäin. Mutta kuten Torsti sanoi, homma vaatii osaamista, valtavasti harjoitusta. DJ-skrätsäys on käsityöammatti sanan varsinaisessa merkityksessä. Ulkopuolisesta meno saattaa näyttää rajulta mutta ei se sitä ole. Touhussa tarvitaan herkkää kättä, hellää otetta. Se on vähän kuin rakastelisi kauniin naisen kanssa... Kannattaa tutustua termiin turntablism.
Mutta että laitetekniikka olisi kehittynyt paljon sitten 80-luvun? Eipä juuri. DJ-soittimien pohjana on sama Technicsin 1970-luvun lopussa kehittämä suoravetoinen levysoitin SL-1200MKII. Sama soitin on edelleen klubeissa ylivoimaisesti eniten käytetty työjuhta. Jotain pieniä päivityksiä on toki vuosien saatossa laitteeseen tehty mutta itse perusrakenne on pysynyt ihan samana. Mitäpä sitä täydellistä luomusta korjailemaan. Ehkä kehitys on ollut voimallisempaa äänirasioissa. Kun vinyylilevyt hävisivät pois kuluttajakaupasta, äänirasioiden valmistajat pystyivät paremmin keskittymään erikoistuotteiden kehittelyyn. Syntyi monenlaisia rajunkin skrätsäyksen kestäviä erikoisrasioita. Ja kyllä vinyylilevyissä onkin nykyään paljon parempi ääni, kuin ennen. Vanhoista levyistä saa uusilla äänirasoilla kuuluville ihan erilaisia nyansseja. Vinyylilevy edustaakin korkeinta HiFi-luokkaa uusien digitaalisten tehopakattujen musiikkitallenteiden rynniessä markkinoille... Mutta varoituksen sanana todellakin, älkää kokeilko levyn skrätsäystä kotisoittimilla. Siitä ei tule kuin sanomista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti