Tekijänoikeuslakikeskusteluun palatakseni, HS:ssa on osuva pikku-uutinen.
Sirnö pelkää tekijänoikeuslain jämähtävän vuosiksi. - Tekijänoikeuslain uudistus uhkaa jumittua eduskunnan suureen valiokuntaan määräämättömäksi ajaksi, varoittaa Minna Sirnö (vas). Sirnö on myös Teatteri- ja mediatyöntekijäin liiton puheenjohtaja. Hänen mukaansa kohu kopionsuojauksista ja eduskuntaan tulvinut sähköpostivyöry peittävät alleen muut tekijänoikeuksiin liittyvät kysymykset. Tekijänoikeuksissa kyse on jostakin aivan muusta kuin kuluttajan oikeudesta murtaa suojakoodeja. Kyse on ennen kaikkea yhden Suomen pienituloisimman ihmisryhmän toimeentulosta ja niistä ehdoista, joilla heidän työpanostaan yhteiskunnassamme hyödynnetään, Sirnö sanoi Tampereella. | STT/HS 20.09.2005
Ja hyvin sanoikin, ollaan viimein asian ytimessä. Pelkohan tässä on, että pesuveden mukana heitetään lapsikin pois. Ensin hiotaan uudistusta pätevien ammattilaisten voimin vuosikausia mutta lopulta sekään ei kelpaa. Vaihtoehtoiset ehdotukset eivät ole juuri sen fiksumpia. Eihän tämä täydellinen laki ole mutta ehdottomasti parempi, kuin ei mitään. Ja päivitykset ja täsmennykset voidaan tarvittaessa tehdä jälkikäteen. Mitenkä minusta tuntuu, että nämä kiihkeimmät uudistuksen vastustajat ja narisijat ovat samoja tyyppejä jotka kotikoneillaan pyörittävät Adobe Photoshopia tai vastaavia satojen euron arvoisia laittomasti hankittuja ohjelmia. Miten siinä on varaa huudella omien käyttöoikeuksien perään. Kovasti reiluudesta puhutaan mutta samalla tehdään tällaista vilunkia.
Uudistushan tähtää nimenomaan tulevaisuuteen. Enemmän tai vähemmän kaikki tekijänoikeudellinen materiaali digitalisoituu ja tulee siirtymään tietoverkkoihin ihmisten käytettävissä. Säännöt pitää saada selväksi, millaisin ehdoin teoksia saa jatkossa käyttää ja miten se tekijöille korvataan. Eihän muutaman vuoden päästä kukaan muista nykyisistä DVD/MP3-käyttöformaateista yhtään mitään mutta tekijänoikeudet kaikkine velvollisuuksineen on teoksissa voimassa vielä vuosikymmentenkin jälkeen. Jos oikeudet omistava taho päättää vaikka salaamalla rajoittaa hengentuotteensa käyttöä, siihen on tyytyminen. Ja jos kuluttaja haluaa vapaampaa käyttöoikeutta, siitä pitää erikseen sopia ja ehkä maksaa lisähintaa. Kuten Sirnö uutisessa kertoi, enemmistö luovan työn tekijöistä elää jo nyt pelkällä pyhällä hengellä vyötä kiristellen. Liksa on mitätön eikä se jatkossakaan muuksi muutu, ellei teosten villiä käyttöä saada kuriin. Kaikki ammattimainen luovan työn tekeminen on työtä siinä missä muukin ja siitä kuuluu saada asianmukainen korvaus. Oikeudesta ja kohtuudesta, ihmisten toimeentulosta on siis kyse.
Vähän vielä aihetta sivuten, media onkin jo ehtinyt ihmetellä luovien ihmisten kohtaloa Suomessa. Viimeksi pari viikkoa takaperin oli samaisessa pitäjän suurimmassa sanomalehdessä iso kahden sivun juttu otsikolla Minne katosi luova luokka? Valkokaulusorjien projektihelvettiin. Luova luokka palaa loppuun. - Eli kuinka yrityksissä luova työ ei ole enää kuuminta hottia vaan epävarmaa pakkotahtista puurtamista globalisaation puristuksessa. Aivan kuin innovatiivisuutta voisi lisätä tuotantoruuvia kiristämällä. No ei tietenkään. Aikojen koventuessa ja työpaikkojen vähentyessä, tekijänoikeuksien muuttaminen oikeudellisempaan suuntaan on edes jonkunlainen tulevaisuuden turva herkälle luomiskykyiselle ihmispololle. Se on vähintäänkin reilua.
Lisäyksenä: Taitelijoiden ja tuottajien avoin kirje eduskunnalle / Eduskunta pitää kopiosuojauspykälän ennallaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti