Taas tuli postissa iPod tarjous. Kiitos en käytä. En tarvitse musiikkia mukaan kaikkialle. Minulle riittää hyvin, kun kuulen sitä kotona ja klubeilla. Puhelimessa on kyllä radio jota voi kuunnella, jos oikein akuutti musiikinhinku iskee. Näin ei ole käynyt kertaakaan, paitsi uutisia olen kuunnellut kolmesti. Täytyy myöntää, että Applen iPod on kätevä laite mutta en minä sillä mitään tee. Edes tuo uusi Nokia Neo prototyyppi ei säväyttänyt, vaikka se jos mikä on selvä kehityksen suunta.
Varsinainen epäilykseni ja kritiikki kohdistuu enemmän nykylaitteiden sisältöpolitiikkaan, kuin itse teknisiin härveleihin. Kun ihmiset oikeasti ostaisivatkin musiikin ja muun sisällön kaupasta sääntöjen mukaan niin kaikki olisi hienosti. Vaan eihän näin tapahdu. Biisit varastetaan vertaisverkosta ilman sen suurempia tunnontuskia. Tiedän juu, eihän laulujen lataminen ole laissa kielletty. Mutta eikö asiaa voi rinnastaa varastetun tavaran hallussapitoon? Moraalisesti siinä ei ainakaan ole mitään epäselvää.
Toisekseen. En ole halukas jatkuvaan konvertointirumbaan aina, kun tuollaisen laitteen tallenneformaatti menee uusiksi. Tekniikkahan uusiutuu muutaman vuoden välein niin säilyykö samalla yhteensopivuus taaksepäin? Entä vanhojen biisien käyttöoikeus? Joudutko ostamaan biisit uudelleen, jos tukea ei löydy taí käyttöoikeus on vanhentunut? Tai häviääkö koko levyarkisto kerralla bittiavaruuteen, jos laite vahingossa tippuu lattialle? Säilyyköhän musiikkitiiviste edes isältä pojalle. Minun savikiekot ainakin säilyy...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti